Nykyaikaisten koneiden ydinkomponenttina rullalaakerit koostuvat ulkorenkaasta, vierintäelementeistä (sylinterimäisistä/pallomaisista), häkistä ja sisärenkaasta. Tehokas voimansiirto saavutetaan vierintäelementtien avulla. Tärkeimmät edut ovat: alhainen käynnistysmomentti (pienempi energiankulutus), korkea pyörimistarkkuus (±0,001 mm), mukautuvuus erilaisiin skenaarioihin (säteittäinen kuormituskyky jopa 50 kN, kartiomaiset rullat voivat käsitellä myös aksiaalisia kuormia) ja kätevä huolto. Niillä on myös alhainen kitkakerroin (0,001-0,005), minkä vuoksi niitä käytetään laajalti -tarkkuustyöstökoneiden karaissa (runout enintään 0,005 mm) tai raskaissa{12}}valssaamoissa. On kuitenkin huomioitava rajoitukset, kuten korkea melutaso (70-85 dB) ja suhteellisen korkeat valmistuskustannukset. Alatyypeistä itsesuuntautuvat rullalaakerit (kaksirivinen rakenne) sopivat erityisen hyvin tärinäympäristöihin, kuten paperikoneisiin, kun taas kartiorullalaakerit soveltuvat monimutkaisiin kuormitusolosuhteisiin, kuten vaihteistoihin.
